new album out now

Sillanpurkaja

Sillanpurkaja album cover

news

16 July 2017

Fourth album "Sillanpurkaja" released.

15 May 2016

Kanto Arboretum has started to write new stuff for the next album.

17 June 2015

Third album "The Prosperous Post-apocalyptic World" released.

17 October 2014

J. Savlo (guitar/bass) has joined the band. He will also take part in songwriting. Welcome!

2 July 2014

Kanto Arboretum's song City of Grass appears on Music Spell Necromancy compilation CD distributed in some of the extreme metal festivals in Europe and U.S.A.

Music Spell on Facebook: www.facebook.com/MusicSpell

2 July 2014

City of Grass" and "Kevyt on murhe kantaa" available on KVLT shop

21 November 2013

Check out the reviews of "City of Grass": The Metal Archives, Damned by light, Lammaszine and Maelstrom zine

biography

Kanto Arboretum began first as a one man band in year 2010 in Helsinki, Finland. The first self-released album “Kevyt on murhe kantaa” was finished at the end of October 2011. Second album “City of Grass” was finished in November 2012. In October 2014 J. Savlo joined in bringing his other guitar and bass and taking part in songwriting. Third album carrying the name “The Prosperous Post-apocalyptic World" came into being in spring 2015.

The music of Kanto Arboretum has a strong black metal influence as it is simplistic, atmospheric and raw by the sound. Lyrical themes consists of dystopic, misantrophic images as well as nature and environmental views. The name Kanto Arboretum is derived from an absurd thought: what if there was an arboretum (i.e. botanical collection of trees) where all the wood were cut down, thus allowing to study only tree stumps (Finnish word "kanto" meaning tree stump in English).

Korkee_and_savlo

discography

Sillanpurkaja 2017

Sillanpurkaja album cover
  • Ulkomaailman oikeat puut

    Luonnoton elämä steriili, desinfioitu
    Mieli pyyhitty puhtaaksi, vereni degeneroitu
    Asettuu taloksi hajuton valkea haamu
    Muka tauditon huora
    Immuuni kaikelle paitsi itselleen

    Kun päivä vääntyy hämärään
    Pimeydestä pestään kaikki värit
    Ja yliviivataan saastainen nimeni
    Tien päässä olen yksin ja alasti
    Ei ole mitään, ei ketään, joka kääntäisi edes selkää

    Musta ja valkoinen tarttuvat minua käsistä
    Repivät kohti epäluonnollisen kliinistä ydintä
    Jos joskus peilikuvani jotain puhuu, puhuu se kuin kuolleelle
    Tule tunnekylmä talvi synkän kaikissa sävyissä

    Taivaalla kelluu särkyneitä tähtiä
    Yön nokipannuun uuttuu himmeään
    Sisäistä kaaostakin enemmän minua pelottaa
    Ulkomaailman oikeat puut

    Olenko vain valju installaatio särisevän äänimaailman keskellä?
    Hymysi on ylevän kylmää teknistä valoa
    Vaikka alla jalkojen maailma on mätä


  • Sillanpurkaja

    Vaillinainen aina materiaalinen maailma
    Keskeneräisyyyys olemisen perusta
    Ahne. Käärme. Kyltymätön. Itseinhoinen.
    Rinnassaan hellittämätön henkinen anemia

    Sateessa alkavan aamun kulkee sillanpurkaja

    Olemassaolon tylsä esanssi
    Syöpynyt yhteys tyhjään tomumajaan

    Elää vastahankaan, huokaa hapetonta ilmaa
    Apaattisena neonlumiseen maisemaan

    Sateessa alkavan aamun kulkee sillanpurkaja
    Poissaolevana kuin paksussa sumussa

    Vasten verisuonten taustaa
    Alati ikonien alainen
    Sydän on jo harmaa

    Kartoittamaton korp(p)i on vapauden ruhtinas
    Kahlittu sydän kuihtuu raskaassa koristekaavussa

    Sulkee sisäänsä kultakuumeinen kalmojen kulkue
    Syyllisyydessä alkavan aamun kylpee sillanpurkaja

    Unelmien kaatopaikka täynnä
    Rakkauden rippeitä,
    Epätoivon murskaa, paremman maailman palasia
    En esitä uusia olemisen tapoja
    Otan opiksi itseni yksinäisyydessä
    Sillanpurkajana kollektiivisessa unessa
    Jossa moni tahtoo lentää, harvempi herätä


  • Paha patriarkaatti

    Villi inhimillistäjä hakkaa ristillä päätäsi
    Langettaa yllesi epäpuhdasta valoa
    Pakkoneuroottinen pedofiili henkien raiskaama
    Keksi synnin voidakseen alistaa ja sotia

    Säälittävä kostomotiivi tihkuu äärimmäistä vihaa
    Vuotaa verta marttyyrikruunu, kun piirretty jumala pyllistää
    Epäile, kyseenalaista, kiistä, katkaise katalan käärmeen pää
    Hukkuu tuuleen hurskaat virret, käy veitsen terää usko mihinkään

    Pois kaikki mystinen rekvisiitta, pysäytä maaginen heiluri
    Pahanlaatuinen patriarkaatti on diagnoosi

    Oksenna pönttöön väärät lääkkeesi
    Koko se katumuksen quantum sufficit

    Itkevät hiljaa läpimädät ylivallan isät
    Kun ikiaikaiset helvetinkoneet yskii ja sakkaa
    Kantaa sisimmissään Äiti maa misantropiaa
    Tiivistää ihmisen aikakauden yhteen ainoaan kirosanaan


  • Irreversiibeli epäjumalainen prosessi

    Olen kaltaiseni maahan polvilleen pakottaja
    Aattein kahlittu oman lajin alistaja
    Olen ihmisarvon polkija, luonnollinen vapahtaja
    Olen keskitysleirin säälimätön vartija
    Paskovan lihakimpaleen tyly kuolema
    Olen ylpeä runkkari ravintoketjun huipulla

    Olen turhien toiveiden saunan taa kantaja
    Omahyväisten eläinten harhaanjohtaja
    Depressiivisen realismin tien tasoittaja
    Arvaamaton reaktio vihan alkuaineilla
    Valoton vuodenkierto kaikkina aikoina
    Olen luontoa raiskaava maallinen jumala

    Naamion pudotessa totuus niin totinen, niin ruma

    Joten!
    Joka päivä rukoile päivitystä raamattuusi
    Tai eheytän jälkikasvusi, leikkaan irti elimesi
    Naulaan sen ja tämän kysymyksen kalloosi:
    On menty ja maa täytetty. Mitä seuraavaksi?

    Kretiini kreationisti huomaatko vuotavan veneesi
    Samasta kohtaa, kuin alhaisen vihollisesi

    Jostain vetää, tungen atavistista kylmää valoa sisääsi
    Kasaan tukuttain epäilyksen varjoja päällesi
    Osaamatta lopettaa puran osiin ihmisyytesi
    Irreversiibeli epäjumalainen prosessi


  • Mustaa lipeää

    Etsin itsestäni symmetristä metsää
    Musta universumi tunnistaa kahdet kasvoni
    Julistaa kadonneeksi hauraan tahtoni
    Pääni sisällä kaikki on vain harhaa

    Tarkoitin hyvää, mitä ikinä sanoinkin
    Valui vain huuliltani mustaa lipeää
    Harkitsin aina, mitä ikinä yritin
    Nyt ei kipeä lintu nouse siivilleen enää

    Pakoon ei päästä, en jaksa edes kääntää päätä
    Raskas mieli raskaassa ruumiissa
    Maailmanlaajuinen murhenäytelmä

    Jää jääräpäinen metsästäjä-keräilijä
    Etsimään täytettä elämään
    Ei niin tärkeää valtaako madot ruumiinontelot
    Vaan miltä minun kylmä hautani näyttää

    Turvonnut nuppi, aivot kivikautiset
    Joutavan syleilyyn hukatut avaimet
    Luolamiehen perimää vie kohtalon tie
    Heitä noppaa näennäiseen vapauteen


  • Kellopelihelvetti

    Raskasta paatosta maapallon raadosta
    Lokaan uppoanko lopulta?
    Tavallaan olen hulluuden partaalla
    Odotellen sotaa mieli ruvella

    Ahmin ja kulutan materiaa, vapautta
    Reikäinen viitta, ajatus hajalla
    Kammottava tyhjyys edessäni
    Ruma elämäni likainen kaari takanani

    Ei tuska voimista hiljaista huutoa
    Nouse sylkykupista berserkin raivoa
    Haukkaan palasen sairaasta maailmasta
    Sulaudun massaan, luovun toivosta

    Onko hiljaisuus silloin luonnoton
    Kun tyhjänpuhuja vaikenee?
    Haihtuuko näin minuus ihmisen
    Ja kuihtuu sivistyksen seppeleet?

    Outo ääni päässäni kaikuu nyt kaikkialla
    Kun liikkuvassa vaunussa katson ulos ikkunasta
    Harhakuvatkin vaihtuu hallitulla taktiikalla
    Välkkyy edistyksen illuusio koko matkalla

    Kellopeli helvetti masinoi romahduksen
    Sen murtunut rytmi löytää jokaisen
    Katalysoi mielen kaaoksen
    Valaisten pimeän puolemme

    Kellopelihelvetti!

    Turmeltuneen vallan kuvatulva turruttaa
    Levittää disinformaatiota, vitunmoista euforiaa
    Valaa keinotodellisuuden tyhjään muottiin
    Lataa luonnonkauneutta ihmisrobottiin

    Kellopelihelvetti!


  • Homo Homini Lupus Est

    Sukellan ajatusteni myrkylliseen luonteeseen
    Törmään synkän mieleni synnynnäisen muukalaisen

    Susi on irti, susi on yksinäinen
    Susi on irti

    Olen mailla valtalajin, seudulla tuhovimmaisen
    Mihin katsonkin näen kasvot ahnaiden petojen
    Kannan soihtua sammunutta, syön leipäni yksin
    Janoan luonnonpimeää ja synkkää tyydytystä
    Miten vaimennan vaikutuksen ihmisen
    Pessimistisen vihan selkärankaiseen

    Jakaisinko laumaolennon kieron elämän viisauden
    Lajille tyypillisen laskelmoidun jalouden?

    Haluaisin uskoa massadoktriiniin
    Lääkkeeseen kaikkiin sairauksiin
    Mukautua joukkopsykoosiin
    En uskoa vastakulttuuriin

    Post-faktuaalinen denialisti örisee törkeyksiä
    Ulvoo, kuin ihmissusi irronnutta häntäänsä
    Surkuhupaisa esitys suurella näyttämöllä
    Ollako vai ei olla, tappaakko vihollinen ja ystävä
    Poistaakko maailmasta ihmisyyden synnyttämä myötähäpeä

    Ei hätää, vaikka aikanaan julma mielihyväsi
    Muuttuisi parodiaksi sinusta itsestäsi
    Et voi kahlita sisäistä petoa
    On pahuus nyt ja aina inhimillistä
    Ja syvästi humaania


The Prosperous Post-apocalyptic World 2015

The Prosperous Post-apocalyptic World album cover
  • Äiti maan äpärä

    Teen kasvojesi palapelin, suljen silmäsi eksyneet
    Piirrän poskillesi lämmön jäähyväiset
    Tuhon suudelma painaa otsaani uurteen syvenneen
    Sammuttaa toivon, sytyttää kyyneleet

    Ja kun tahrautuu vereen valkoinen lumi viimein
    Linnasi vinot portit sulkeutuu
    Onhan koko muu maailma silloin kuin kadonnut
    Valheen ja totuuden reunalle

    Sinä kuljet maaemon selkärankaa
    Edistyt yksitellen nikamia tapaillen
    Tyydytät himosi, raiskaten, tuhoten
    Häpäisten kaiken neitseellisen ja puhtaan

    Vaan katso kuinka lahoa onkaan aatteet eilisen!
    Kaatuu kortta, kuin viikateella vasta liipatulla
    On juostava kovempaa taakseen katsomatta
    Paljon on vielä matkaa ja peistä taittamatta

    Jälkeen jää lohduttomia kraattereita
    Syviä kuin säkit papiston
    Mietit mihin tästä seuraavaksi
    On ahneutesi pohjaton


  • The Prosperous Post-apocalyptic World

    Frounting from the ground
    In a form of heather grow
    A time after man, a joyous new dawn
    The Prosperous post-apocalyptic world

    Members of the cult of unfailing deity
    The ones who fall for scientific rhetory
    Kings of the Earth in massive throes
    Giving birth to sixth extinction

    Come with me on the world of fantasy
    Take a swim in the pink sea of plastic
    Reach out for glorious tomorrow
    Just follow the leader to collective horror

    You drained the streams of bitter pain
    You dammed the past sorrows
    Vast meandering rivers of euphoric tears
    Refused to run no more

    Sowing on barren soil
    Sowing a handful of fruitless seed
    Once fertile patriarchy swept off its feet
    Now, lying impotent like a cut down tree

    Slowly the shadows grow longer
    As the Sun begins to sink
    And so comes everything to an end
    Gone are the days, no second chance given


  • En toivo jälleensyntymää

    Ahdas kalloni kerää pimeyttä
    Synnistä musta lumi sydäntäni kylmää
    Oloni on kuin ristiinnaulitulla
    Kytee uskontoni vain rajoitetun erän raamatuilla

    Antaa jälleensyntymän odottaa
    Äänestän kuolemaä, äänestän tuhoa!
    Verinen joenpohja ihoni pintaan kaivertuu
    Juo tästä se sanoo, niin maailma pelastuu

    Ei, en kaipaa epäjumalaa pettävää
    Ei, en toivo jälleensyntymää vain ei mitään
    Heitä ylhäältä jyrkänteeltä nuiji aivan pohjaan
    Hautaa minut tyhjien kirousten, rukousten muoviroskaan

    Turhaan yrität täyttää haurasta ruumistani vihalla
    Turhaan yrität nostattaa päähäni hurskasta humalaa
    Perkele! Turhaan haet alamaista minusta
    Vien itse oman hulluuteni kohti pimeämpiä aikoja


  • The Fall of Icaros

    In one short conscious moment
    Under the stinging rays of the sun
    I saw a pale being soaring high
    I saw his rise and his fall

    Image of life in inorganic view
    Laws corrupted melting in acid rain
    Mankind in a frivolous flight of Icaros
    Shamefully swallowed up by the boundless sea

    Weakness is sthrenght and power is nothing
    Colossal architecture built on thin ice

    Systems on systems
    Structures on structures
    Flying higher and higher
    With wax-dripping wings
    ...until...

    Up above the firmament begins to crumble
    Down below cultural roots rot away
    Face to face with true human nature
    And the ever escaping horizon

    Mankind in a frivolous flight of Icaros!

    Can you hear the roar of thunder underground?
    Do you feel them uneasy elements dance?
    In this moment of time there is no life
    There is no death no gods to believe in


  • Bear witness to the process (the evolution of death)

    Ragged sky bleeds on the ghost of immortality
    Wise men despair with zero solution
    Earth itself (becomes) a landmark of catastrophe
    No escape from the genes of self-destruction

    The end draws near with greyest of sight
    The ashes and the dust combined
    Decimation of the noble by a nuclear blast
    Staring glaze-eyed, defeated in a state of trance

    Bear witness to the process, the evolution of death

    No more a world for arrogant blind ambition
    No parading around with pretentious/inflated egos
    No more compelled to submit, to conform
    Demanding no reason nor explanation

    Bear witness to the process, the evolution of death

    Cold sweat from the skies as the truth transpires
    With gritted teeth a crack in the concrete smiles
    Holding a seed, a strange form of energy
    Bestowed by a radiating necrocracy

    So, lonely crumbling rock, revolve! - till there's nothing left
    Bear witness to the process, the evolution of death

    I know in my eyes glows a careless fire
    Betraying my frayed wings of a rotten butterfly
    Ready to have it all, ready to take the plunge
    And I know out of my ashes no phoenix shall arise

    Another throwback takes place - next in line
    Once again as the Alpha --> Omega realign


  • Pettymysten kehä

    Louhii luolissa mielen sokeana pimeyttä niellen
    Elonliekki sammuu, halu elää tukahtuu
    Maan poveen painuu, koskettaa pohjaa
    Harmaat pilvet taivaalla valuu
    Viimeisen kerran henkäisee tuuli
    Kunnes aika seisahtuu ja
    Sokkeloissa metsäteiden soidinmenot loppuu

    Narrivallan moderni sätkynukke materiaan hukkuu
    Kauniiseen uneensa nukahtaa
    Krapulassa oksentaa
    Narsismia, sotaa, nälänhätää
    Keskellä pettymysten karvasta kehää

    Ohjaa kohtalon nyrkki luinen sormeton
    Kasvot maan tahrii verellään
    Päättää sen kuka jää ja ken häviää
    Heittää päin naamaa kirouksen
    Kynii viimeisen rauhan kyyhkysen

    Louhii luolissa mielen sokeana pimeyttä niellen
    Elonliekki sammuu, halu elää tukahtuu
    Maan poveen painuu, koskettaa pohjaa, harmaat pilvet taivaalla valuu
    Viimeisen kerran henkäisee tuuli kunnes aika seisahtuu ja
    Sokkeloissa metsäteiden soidinmenot loppuu

    Näetkö rantaan joen, jonne ylpeys istutti puun
    Siellä alajuoksuun sivilisaatiot huuhtoutuu
    Kylmät kädet pienet, puhtaat puuhun tarrautuu
    Uuden alku oksista hauraista riippuu

    Ohjaa kohtalon nyrkki luinen sormeton
    Kasvot maan tahrii verellään
    Päättää sen kuka jää ja ken häviää
    Heittää päin naamaa kirouksen
    Kynii viimeisen rauhan kyyhkysen


  • Dead Serious Generation

    Snowing in a dream
    On the shoulders of my enemies
    Just few steps behind
    yet unsure I'm on the right trail
    Afraid of what I may find

    Clowns and mimes crawling on all fours
    In this clumsily advancing play
    A lost limb, the missing link
    Stumbling like a seven-legged spider

    Visible yet unseen
    The woods and the trees
    Caught in the vortex void of vanities
    Reinvented wheels spinning in perfect entropy

    Drowning in our own deceit
    Our only hope, a conquerer
    A tiny weed
    Growing in the monocultural field

    Seeking our lost freedom
    Tastelessly led astray
    Enthralled by an earthly spell
    A crow of rooster everytime it is recited

    It's not the matter of fairy-tales
    The good or the bad
    Still there is something in this world
    That Man will come to understand

    In this lonely island of misplaced rocks
    In this park of wizened, tired trees
    Parliament of owls stopped searching the answers
    The answers in what-would-have-beens

    Ceased fighting over the crumbs of bread
    Stars eaten away from the sky
    The sons of fundamental deprivation
    We are the dead serious generation


City of Grass 2012

City of grass album cover
  • Valley of Thoughts

    Reborn in the morning
    A witness to the judgement day
    Night falls with cataclysmic visions
    Icons of false prophets set aflame

    Haze of autumn swirling above us
    A cold breath of air under their wings they come
    Darkness perched on the world
    Black feathers falling from the skies

    Thoughts are born in this valley
    And here the wisdom is sown
    This is the garden of greed
    On every leaf a death note written on

    Blood streams from the heart of chaos
    Giving sthrenght to the flame
    Come on, I'll grant you the power
    Command the trees to grow!

    Disenchanted by violent laws of nature
    Time has come to step down from your throne
    Sky bursts into bloody rain
    Inflictions of the earth overthrown


  • City of Grass

    In illusion of a man-made symmetry
    All borders of the world trampled
    Imbedded tombstones like rows of teeth
    Unfinished last words rambled

    Reason of life reached in material
    Lump of clay in the hands of man
    Inbred pattern of behaviour
    Born to exploit to suck dry the land

    In the City of Grass

    Tearing the scenery stark raving mad
    Rational thoughts pushed out of the way
    Marching onward only thing to process
    To hasten pace never to rest

    Here in the City of Grass
    In the ruins of nature's library
    Is archived an epilogue
    Written by Procrastination & Greed

    In the City of Grass
    Wandering home barefoot
    In the City of Grass
    Follow a path through the woods

    Under an old tree
    Lay down your crown (and set your mind free)
    Put your trust into birds
    Listen to their sincere song


  • In Endless Circles

    Weeping drunken trees
    Vertical lines drawn by rain
    Dawn chorus silent
    Carpet of leaves pulled from under them

    Counting days, counting hours
    For A wooden doll
    Swimming in a black lake
    In endless circles of life and death

    This stoneroom a prison, solid, echoless
    Scent of autumn crawling through the mossy-green walls
    In my head screams fading only whispers won't die away
    Answering aloud to silence's call


  • New World Utopia

    Cold winds carving strange patterns on snow
    Whispering sad tidings speaking in foreign tongue
    In a wasteland of planets, plains forgotten by the light
    In our world, in our time where shadows of doubt obscure the sight

    Shrug off the dust to make a fertile soil
    Build a brand new world from skin and bones
    Conquer broken thrones with a rusty sword in hand
    Worms feast as green of spring is coming to life

    It is a new beginning it is a new world calling
    Black flowers growing from chests of dead kings, decomposing
    Black earth under my nails digging a shallow grave
    For yet another moth shot down in flames

    Stumbling in darkness the ones who lost their way
    Hypnotic masses, killers with quiet conscience
    Fallen stars misleading on a path that takes
    To fortune and fame

    Imagine a forest, imagine the trees,
    imagine all the branches and the green on their leaves
    Leaves like entries in a diary that time did consume
    Trees be my shelter and a guardian of the surrounding truth


Kevyt On Murhe Kantaa 2011

City of grass album cover
  • Puu-ukko

  • Virta

    Olemme kyydissä kivireen
    siirtämässä painoa yli selänteen
    Monta on matkaajaa onnetonta
    ja sulaa jäät jalkojen alta
    Minä ja sinä
    joukossa jatkuvassa

    Leimuavat tulet lämmittävät kättä
    lämmittämättä taloa, lämmittämättä muistoja
    ja vaikkakin vain vähän aikaa
    sen voin sanoa: tupajumit tullessaan
    tuovat pöytään pöytätavat

    Viidesti varisi syksyn lehdet
    tuulet puissa puhisi
    Ja kuudentena, sinä
    vaivuit virran vietäväksi


  • Ei mitään uutta alla sammuvan auringon

    Taas tapahtukoon tahtosi
    Vastuusta vapaa nimetön pyöveli
    Ilmassa kuiskauksia ympärilläsi
    Vanhoja totuuksia, samoja valheita

    Ei mitään uutta, ei mitään uutta alla sammuvan auringon

    Kurjien rumuus ja suru, vie oitis, heti täältä!
    Kädestä minua ota, pois katseeni käännä!
    Ja kerran on pimeys ainoa valomme
    Korpit nokkikoon silmät päästämme

    Ei mitään uutta alla sammuvan auringon

    Yhä uudestaan hävitän maailman, yhä uudelleen rakennan
    Yhä uudestaan kokoan maailman, yhä uudelleen tuhoan
    (ennalleen, tuhoan ennalleen)

    Ei mitään uutta alla sammuvan auringon

    Puun juurten alla, taskussa maan
    Maallisten tuomari kääntyy haudassaan
    Vielä näet, että metsä kostaa, ahneille armottomasti
    Vaatii sen mikä vääryydellä otettiin

    Miten voisimmekaan elää yksin syyllisyytemme kanssa
    Tuntematta tyystin edes vainajaa arkussa
    Suuruudenhullujen kuiskintaa
    Se täällä synnyttää eniten kuolemaa

    Ei mitään uutta, ei mitään uutta alla sammuvan auringon


  • Luonto vs. Ihminen

    Hyinen metsä,
    maan ien
    vainaat valittaa
    alla kalpeiden kinosten

    Kokoan luuni en saa unta
    Hämärä polku
    Ja mustaa lunta

    Pimeydessä yön näen
    Luonto vastaan ihminen
    Puun pienimmänkin varjo kantaa
    valta on käsissä heikkojen


  • Perikadon kukat

    Missä taivas vakaa yli ikävän vaeltaa
    Siellä jäätyy minun hymyni
    Siellä pilvet ja linnut puihin juuttuu
    Tummuu kymmenet kyyneleeni kurjiksi puroiksi

    En voi sitä unohtaa
    Kharonin lauttaa keskellä mustaa virtaa
    En unikuvaa, jossa kuuro säestää sokeaa
    Hopeinen lantti hampaissaan

    Ei yölle voi menettää sydäntään
    Eikä yhdellekään puulle puhua
    Jos korvat ei kuule eikä silmät näe
    Kun perikadon kukat puskee kaikkialle


  • Unohduksen aikakausi

    Tarinoina taivaan pilvet
    vaalivat hiljaisuutta;
    Suuri tuska
    Harmaassa harsossa

    Muistatko kun katosi metsät?
    Muistatko palaneen maan?
    Järvissä ei ole enää vettä
    Joet alkaneet kuivumaan

    Menneet muistot muita teitä
    Aika uupunut hitaaksi
    Ulos kolkosta onkalosta
    Ylös luolasta lohduttomaan

    Kerro, kerro minulle miksi
    Miksi viilsit kurkkusi auki?
    Oi kerro, kerro minulle miksi
    Tulivaunusi ohjakset peitit punaan

    Sarastaessa aamun
    Näin kalpean todellisuuden
    Ja niin tapahtui: hävisi pelko
    Alle sateen ruostumaan

    Tulvii nyt aallot yli hetken tämän
    Peittyvät rauniot pohjamutiin
    Mannerlaattojen liikkuessa
    Unohduksen aikakausi nousee esiin


  • Minun uponnut kotini

    Täällä olen yksin maailman reunalla
    Joukkohaudan pohjalla
    Kohdalla syvän kaipauksen
    Jää tänne, älä mene

    Turhaan etsit uponnutta
    Unohdettua kotiasi
    Totuuttasi hukkunutta
    Älä valehtele itsellesi

    Vie kätesi sydämellesi
    Hymyile, iloitse, naura kanssani
    Revi irti
    elämältä hautaa paatunut kivesi

    Yö käy peremmälle
    Alimmaisena kuollut kuningas
    Kruunussaan alkulimaa
    Tiedätkö sinä oman paikkasi?

    Tiedätkö!?

    Taivaankansi verenkarvainen
    Tunnetko rajan allasi
    Käy aika vähiin ja järki häviää
    pala palalta rakkaus, toivo kaikki pettää

    Turhaan etsinkö kohtuutta
    Kun maa odottaa
    Minun uponnut kotini
    Väsyneet kasvoni multaan hukuttaa


contact

kantoarboretum@ymail.com

Send e-mail if you want to buy a copy of album, or if you have any questions or comments.

  • Kevyt on murhe kantaa Digipak, 5€ + postal charge
  • City of Grass, Sold out
  • The Prosperous Post-apocalyptic World, 5€ + postal charge